Jaroslav Dušek: Pankit ja vakuutusyhtiöt eivät enää usko rahoihin!

2 18. 01. 2014
6. kansainvälinen eksopolitiikan, historian ja henkisyyden konferenssi

Luentomonistuksen transkriptio: Elämä on niin hauskaa, että kutsuisin pankkien ja vakuutusyhtiöiden edustajia kertomaan ylimmälle johdolle Tolteci-käsitteen maailmasta.

Ensin sanoin, että se oli hölynpölyä. Mitä teen, kun istun niiden ihmisten edessä, jotka menevät tähän suorituskykyyn? Ja he sanoivat minulle: Ei - ei, tiedäthän, se on vähän muuttunut. Meillä on tällainen koulutusjakso. Joten lähestyin sitä ensimmäisen kerran noin kaksi vuotta sitten ja kävin suurissa säästöpankeissa, vakuutusyhtiöissä, pankeissa, několik. Voin kertoa teille, että sekä aika on loppumassa että viimeiset syys- ja lokakuussa 2013 pidetyt kokoukset näyttävät jo tuosta elokuvasta Kaunis vihreä.

Siellä tapahtuu vain jotain, jota on vaikea uskoa. Puhut ylimmälle johdolle, että raha on harhaa. Sanotte pankkiirille: Minun ei tarvitse selittää, että rahaa ei ole olemassa. He vain istuvat ja nyökkäävät päähänsä. Siellä kukaan ei sano: Mitä teet paskaksi?

Nyt puhuimme suuren vakuutusyhtiön kanssa, ja puhuin siitä, että vakuutus on pelon ilmaus. Vakuutamme itsemme vain siksi, että pelkäämme, ja kaikki on rakennettu tälle pelolle. Ja eturivissä johtajat istuivat ja nyökkäsivät yksimielisesti. Sitten nainen kirjautuu sisään ja sanoo: No, mutta miten muutamme sen nyt, eikö? Jos teemme sen yhtäkkiä yhtäkkiä, tulee olemaan suurta sekaannusta. Meidän on liuotettava se jotenkin ...

Koko vakuutusyhtiön koko kokous päättyy vakuutusyhtiön toimitusjohtajan puheella, joka sanoo: Joten jos tulet töihin huomisen huomisen luennon jälkeen, ajattele sitä jotenkin, koska emme enää voi jatkaa näin. Emme voi etsiä toisiamme täältä ja saada sanaa ja väittelyä jokaisesta sopimuksesta ja noudattaa sanamuotoa. Kaikki on niin hankalaa kaikille. Sanoo toimitusjohtaja.

Sattuu, että ihmiset näissä paikoissa tietävät paremmin kuin me. He tietävät sen, koska he työskentelevät tämän illuusion kanssa päivittäin.

 

Lähde: Omat marodit, tai miten (ei) tulla potilas

Samanlaisia ​​artikkeleita